Huhhuh. Postaus taukoa taas kyllä tullut vaikka millä mitalla, mutta en jaksa nyt alkaa turhia selittelemään siitä miksi en ole postannut. Tänään meillä oli jälleen perinteisesti tunti, kuten joka torstai. Milja tuli kuvaamaan mun ratsastusta ja nappasikin muutaman ihan kivan otoksen. Ratsastuskuvia on täällä blogin puolella nähty säälittävän vähän, vaikka Viltsu on meillä ollutkin jo kohta 4 kuukautta !
Tänään meillä oli siis tunnin teemana ilman jalustimia meno. Aluksi taivuteltiin hepat kunnolla läpi kaikissa askellajeissa tekemällä tehtävää - jota en osaa selittää. Kuitenkin lyhyesti tehtävään kuului ympyröitä, lävistäjällä menoa ja muutamia "lisäyksiä". Ville tuntui tosi hyvältä ja reippaalta, vaikka eilen heppa oli hyvinkin laiskan tuntuinen ratsastaessa.
Tää mun könötys on kyllä niin kamala. Mutta kaikkea ei korjata päivissä, eikä kyllä viikoissakaan .. Eikä kuukausissa .. Ehkä parin vuoden päästä olisin saanut ton mun istuntani kuntoon ? Havaitsin muitakin pulmakohtia istunnassani kuin tuo kauhea könötys ja iänikuiset moporanteeni. Istun nimittäin hurjasti ulkona - etenkin ympyröillä. Tämähän ei todellakaan auta minua istumaan Viltsun ravissa paremmin, eikä Villenkään ole kovin helppo liikkua kun kuski on menossa ihan eri suuntaan mihin käskee. Palataan kuitenkin aiheeseen. Alkuverkkojen jälkeen napattiin jalustimet kaulalle ja jatkettiin samaa tehtävää. Villen ravi ei ole helpointa istuttavaa, varsinkaan kun oma kehonhallinta ei ole parhaimmasta päästä. Ihmeen hyvin pystyin kyllä ajoittain istumaan hepan ravissa, vaikka Ville käyttikin ajoittain huojumistani hyväksi ja siirsi käyntiin. Laukat ilman jalustimia olivatkin asia erikseen.
Villelle vasemman laukan nosto on ollut aina alusta saakka helpompi, joten vasemman laukan nostossa ilman jalustimiakaan ei ollut mitään ongelmaa. Oikean laukankin - eli "vaikeamman" - nostot sujuivat ensiksi ilman ongelmia. Pikkuhiljaa kuitenkin oma kunto alkoi loppua kesken, jolloin tulikin ongelmia tämän oikean laukan nostossa. Ville kiihdyttää helposti ravia oikeaa laukkaa nostaessa ja tällöin nostaa selkänsä ylös, jolloin ravi ei suinkaan ole tasaista ja helposti istuttavaa ! Muutaman kertaan roikuin kaulalla, kunnes lensinkin kuin hidastetussa elokuvassa Villen kylkeä pitkin suoraan selälleni. Siinä hetken maattuani ja miettiessäni, että joskus olisi hyvä oppia ratsastamaan alkoi toivo jo loppua. No ei kun uudelleen selkään ja jatkamaan. Nappasin raipan mukaan, sillä ongelmana oli enemmänkin Villen hitaus reagoida, joten raipalla saisi tarvittaessa hieman herätellä heppaa. Samantien siis oikean laukan nostoon ja pieni napautus raipalla pyllylle - ja sieltähän se tuli. Otettiin muutaman laukkaympyrän jälkeen takaisin raviin ja nostettiin oikea laukka muutamaan kertaan uudestaan. Ville reagoi pohkeeseen aivan eri tavalla ja laukka nousi rauhallisesta ravista, ilman turhia kiihdytyksiä. Hieno poika !
Vaikka meinasinkin turhautua ja teki mieli heittää hanskat tiskiin, tuntuu näin jälkikäteen hyvältä että hyppäsin takaisin selkään ja ratsastin oikeasti tilanteen loppuun. Villekin oli tosi kiva koko tunnin ja jaksoi pomppivaa perunasäkkiä selässään koko tunnin ajan !