Takaisinheitto kesään !

Kaikki postauksen kuvat; Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi

Kesällä otettiin Miljan ja heppojen kanssa trailerin nokka kohti Yyterin rantoja! Ilma oli muuten todella hyvä, mutta pienoisen tuulen takia aallot olivat melko kovia ja nekös jännittiävät Villeä ja Ristoa! Saimme melkoisen tovin taistella heppojemme kanssa, ennenkuin ne suostuivat menemään veteen. Hetken aikaa tarvottuamme meressä, otimme muutamat ravi- ja laukkapätkät. Ville ei oikein uskonut kykenevänsä laukkaamaan vedessä, jonka vuoksi "laukkapätkämme" rajoittuivat lähinnä raviin, jossa Ville nosteli jalkojansa vähän turhankin korkealle. 

 Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen, päädyimme kuitenkin nappaamaan hevosiltamme satulat pois ja römpimään hieman syvemmille vesille. Ville oli aivan innoissaan päästessään uimaan. Kerran tipahdin itseasiassa selästä veteenkin kun Ville ui niin kauhean nopeaa vauhtia eikä kuski pysynyt mukana. Vaikka alkuun veteen meneminen olikin melko työn takana, loppujen lopuksi tuntui kuin hevoset eivät olisi ollenkaan halunneet sieltä pois lähteä. Yyteriin on kyllä päästävä ensi kesänäkin uiskentelemaan, toivottavasti vielä lämpimällä säällä ilman tuulta - ja kuvaaja on kyllä seuraavallekkin reissulle ehdottomasti saatava mukaan.

Oi että! Ihanaa muistella mennyttä kesää. Vaikka kesä on ehdottomasti mun lempivuodenaika, tulee talvi hyvänä kakkosena. En malta odottaa että pääsemma ottamaan uusia talvikuvia lumisessa taustassa jos vaan tuo lumi suinkin haluaisi pysyä tänä talvena.. 

Mihin aika oikeen menee?

 Mitä tässä turhia selittelemään. Tässähän on vierähtänyt puoli vuotta viimeisimmästä postauksesta. Mitään ihmeellistä ei ole oikeastaan tapahtunut puolen vuoden aikana (Paitsi onhan meille tullut uudet suitset!). Ville on ollut vaihteleva ratsastaa - etenkin kesällä. Kesällä vasen laukka ei meinannut oikestaan ollenkaan pyöriä, nyt vihdoin vasenkin laukka on alkanut muistuttaa laukkaa. 

Ville sai viettää koko kesänsä laitumella - ei kuitenkaan ihan lomaillen, vaan heppa sai liikutusta kyllä kesällä säännöllisesti viikoittain. Viltsu kävi myös ratsastusleirillä toisen ylläpitäjänsä kanssa, mutta muuten heppa ei oikeastaan poistunutkaan kotimaisemistaan - paitsi Yyteriin! Ne kuvat postailen myöhemmin, sillä ne todellakin ansaitsevat oman postauksensa!

 Tuossa viime viikolla yritimme epätoiveisesti ystäväni Kaisan kanssa ottaa rakennekuvaa Villestä, mutta heppaa ei paikallaan seisominen kiinnostunut -  saatika oikeassa asennossa seisominen, joten jouduimme tyytymään yllä olevaan kuvaan. Harmillista, ettei minulla taida olla yhtäkään rakennekuvaa Villen alkuajoilta - heppa nimittäin on hieman muuttunut sitten viime kesästä. 

Kesän kuvasaldo on melko säälittävä. Kaikki 'normaalit' ratsastuskuvat taitavat oikeasti jäädä kahteen eri kuvauskertaan. Kesä meni nopeasti ja mä vietin sen kokonaan painaen töitä, joten kuvailujen sopiminen jäi hieman toissijaiseksi. Nyt kuvia on kuitenkin sen verran myös 'tallessa', joten ehkä voisin postailla hieman aktiivisemmin. 

Jos minun ja Villen elämä kiinnostaa, suosittelen lämpimästi seuraamaan instagram-tiliäni, jota päivittelen useampaan otteeseen viikossa. @lainahevosella

Vesileimalliset kuvat Kaisa-Maria Jussila, muut Milja

Homma hanskassa, hanskat hukassa.

 Viime sunnuntaina 12.3. meillä oli kotitallillamme harjoitusestekilpailut, joihin osallistuin Villen kanssa luokkiin 40-50cm & 60-70cm. Mähän tosiaan olen ollut Villellä kisoissa tasan kerran ennen näitä karkeloita. Tällöin taidettiin mennä 60cm, joka sujui suht hyvin - kuitenkin viimeisen esteen puomin pudottaminen ei tuonut meille puhdasta rataa. Näihin kisoihin otin tavoitteeksi lähinnä sen että kuski pysyy kyydissä ja hevonen pystyssä. 

Mä olen täällä bloginikin puolella puhunut useasti mun rimakammosta ja jäätävästä säätämisestä esteillä. Alan panikoimaan, jollon alan himmalemaan ja vauhti hyytyy. Mä en siis todellakaan ole mikään esteratsastaja - saatika kilpailija, joten kisoihin osallistuessani tahdoin vain hieman haastaa omaa pääkoppaani. 

 Ville oli heti ekan luokan verkassa menossa kivasti eteenpäin. Saatiin ihan kivoja hyppyjä, vaikka kuski ei aina päässytkään ihan mukaan. Laukka pyöri hyvin eteen ja tosiasiassa Ville hoisi jo tällöin homman varmin askelin kotiin. Se niin tietää mitä sen pitää tehdä, eikä edes häkelly vaikka kuski olisikin säätämässä omiaan. 

Kun oli mun vuoro mennä radalle olin aika paniikissa. Rata meni kuitenkin omasta mielestä ihan hyvin. Ajoittain jäin ihan liikaa kiskomaan ja säätämään, enkä antanut Villen edetä. Ville myös on tajunnut että laukan hän pystyy vaihtamaan kuski selässäänkin ja niitä heppa harrastaakin etenkin esteillä. Villen laukanvaihdot ovat kuitenkin luokkaa tasajalkaa maahan ja vaihto, jolloin mä lennän aina vähintään 4 metriä ilmaan. Näitä Villen laukanvaihtojakaan ei kovin montaa onnekseni tullut, sillä usein tälläisissä tiloissa mun keskittyminen herpaantuu pahasti. Erityisen tyytyväinen radassa olen uusinta käännöksiini, jotka sain tehtyä täysin suunnitellulla tavalla.

Erittäin positiivinen yllätys tässä luokassa olikin se, kun meidät kutsuttiin palkintojenjakoon ja Ville sai suitsiansa koristamaan ensimmäisen sijan ruusukkeen. Häkellys oli aika läsnä, sillä en todellakaan uskonut että me oltaisiin voitu päästä niin hyvälle sijalle - koska säätämiseni hidasti matkaamme aikalailla ajoittain. Kunniakierrokselle kuitenkin päästiin hymyssäsuin.

 60-70cm luokkaan verkatessani esteet näyttivät mun silmissäni vähintään 130 senttisiltä. Etenkin kuvissa näkyvä sininen okseri näytti jäätävän kokoiselta. Ville oli vielä tässäkin verkassa menossa innokkaasti eteenpäin ja hypyt olivat oikeasti tosi kivoja. Eikä se okserikaan enää tuntunut ollenkaan pahalta, kun sitä pari kertaa verkassa hyppäsin. 

 Sitten seuraavan luokan selitykseen. Tästä radasta ei onneksi liikkuvaa kuvaa edes löytynyt - sillä tuskin sitä olisin edes halunnut nähdä. Paniikki kasvoi kiitettävästi esteiden noustessa, vaikka kaikki verkassa otetut hypyt olivatkin onnistuneet. Mä sähläsin koko  radan ajana selässä ihan törkeesti, enkä tiennyt yhtään mitä teen. Ville skarppasi hyvin ja piti pään kylmänä, vaikka kuski olikin ihan hukassa. Kaiken kruunasi uusinnassa kun totaalisesti unohdin mille esteelle olin menossa, onneksi hyppäsin kuitenkin oikean esteen ja pääsimme radan kunnialla loppuun. Vaikka olen ratsastanut paljon huonoja ratoja, voin oikeasti myöntää että tämä oli kyllä yksi niistä huonoimmista - ei ehkä huonoin, mutta lähellä. Radan jälkeen nauroin, koska olin oikeasti ratsastanut niin huonosti. Onneksi allani oli maailman suuri sydämisin hevonen, joka suoritti homman hienosti.

 Jäin kuitenkin odottamaan luokan loppua, sillä melko harva tietääkseni sai radasta puhtaan. Kun nimemme lausuttiin palkintojen jakoon toisena, olin yllättynyt - ja niin ylpeä. Villestä nimittäin, se todellakin ansaitsi paikan rivissä, ruusukkeen suitsiinsa ja kunniakierrokselle pääsyn. Viltsu oli niin hienosti skarpannut ja hypännyt kaikki esteet puhtaasti. ♥ 

Kuvista kiitokset Emma Vähä-Pesolalle (hallatuuli.kuvat.fi) sekä Helmille !

Sunnuntai-kuvaukset

 Sovittiin Miljan kanssa muutama päivä sitten eiliseksi sunnuntaiksi kuvaustreffit tallille. Napattiin siis Villestä ja Ristosta muutamat poseerauskuvat, joka onnistuivatkin oikeasti aika kivasti. Vaikka välillä pojilla meinaskin inspiraatio loppua poseeramisen suhteen. Valittiin myös melko hyvä päivä kuvauksien suhteen, sillä aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja oli ihanan valoisaa. Nyt ulos katsellessani ei ulkona ole lainkaan niin hieno ilma, vaan taivas on harmaan peitossa.

Ihan vinkkinä teillekkin, kun hevoselta alkaa loppua inspiraatio korvat pystyssä poseeraamiseen. Laittakaa puhelimestanne hevosen hirnuntaa. Villellä tämä temppu toimii oikeastaan melko hyvin, sillä kuten alla olevista kuvista huomaatte, muuttui ruunan ilme samantien kun sain Youtubesta hieman hirnuntaa taustalle.

 Kuvausoperaation jälkeen siirryimme Viltsun kanssa maneesiin liikkumaan. Ruuna oli torstain tunnilla hieman jäykkä, eikä taipunut rehellisesti oikeastaan kumpaankaan suuntaan. Nyt kuitenkin heppa tuntui oikeastaan heti alkuunsa kivalta. Tosin oikeaan kierrokseen sisäpohkeen kuunteleminen ei ollut siitä ollenkaan kivaa. Hetken sai siis muistutella, että sisällepäin ei saa kaatua tai liirata. 

 Mitään kummallista en tosiaankaan tehnyt. Lähinnä pyörin ympyrällä taivutellen kaikissa askellajeissa. Ville liikkui pitkästä aikaa tosi kivasti ja laukkakin pyöri hyvin. Etenkin vasemmassa laukassa on nimittäin ollut Villen kanssa paljon hankaluuksia, kun ruunalla meinaa aina välillä mennä jalat vähän solmuun. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. Tänään meillä on tarkoituksena jatkaa treenejä ehkä puomien ja kavalettien kimpussa, huomenna meillä on poikkeuksellisesti tunti - sillä olen torstaina iltavuorossa. 

Tämän kuun lopussa muuten tulee vuosi täyteen, siitä kun Viltsukka meille tuli ! En ymmärrä miten aika menee näin. Toisaalta tuntuu että se menee kovin nopeasti, mutta toisaalta tuntuu että Ville olisi ollut meillä jo vaikka kuinka ja kauan ! Tallilla käymisestä ja Villen hoidosta on tullut niin iso osa elämää. 

Lunta tulvillaan

Hei vain taas piiiiitkästä aikaa. Siitähän on jo nelisen kuukautta kun viimeksi tänne blogiin jotain kirjotin. Mitään maailmaa mullistavaa ei ole tapahtunut. Villen kanssa ollaan treenailtu - sekä koulu- että estepuolella. Ville on ollut hyvä ratsastaa ja se on kyllä edennyt hyvää vauhtia. Meidän treenailuista olen postaillut lähes viikoittain instagramiini, joka on siis @lainahevosella.

Olen päässyt Viltsun kanssa myös vähän enemmän hyppelemään ja rohkeutta on mulle tullut siinä hommassa huomattavasti lisää. Oltiin 6.12. kotitallillamme esteharjoituskisoissa, hypättiin vain yksi luokka - 60 cm. Rata oli ihmeenkin sujuva ja Viltsu oli tosi menossa. Valitettavasti viimeinen este tiputettiin alas, koska jäin aivan liikaa varmistelemaan siihen. Vaikeahan se on hypätä kun ohjissa joku roikkuu ?

Nämä kuvat ovat otettu tältä päivältä. Vihdoin ja viimein muistin napata kameran mukaan. Otinkin Villestä tarhassa muutamat kuvat, joista tulikin ihan kivoja, kun heppakin jaksoi poseerata. Näin talvella on kuvien ottaminen muutenkin haastavaa, kun pimeä tulee niin kovin aikaisin.

Katsotaan miten seuraavaa postausta kirjoittelen - en halua luvata liikoja.