Normaali(ko)

 Nyt on vähän jäänyt tämä kirjoittaminen, mutta yritetään jälleen uudella yrityksellä. Ville on kotiutunut hyvin. Tosin nyt Ville tarhaa yksin, sillä herra sai Riston muutamaan kertaakaan ottamaan hatkat tarhasta. Ville todennäköisesti jaakasi Ristoa, eikä Ripa kestänyt sellaista käytöstä. Todettiin siis porukalla, että parempi siirtää Risto takaisin entiseen laumaansa ja Ville saa jatkaa tarhaamista yksin. Villeä asia ei tunnu haittaajan ja ruuna on elänyt nätisti yksin tarhassaan.
Mitään kovin mullistavaa ei ole tapahtunut. Olin viikon influenssassa eli sängyn omana, jolloin Helmi hoisi Villen. Pääsin viime viikolla hyppäämään ruunalla ensimmäistä kertaa ja ihmeen hyvinhän se meni. Toki hypyt eivät ole mitään kovinkaan laadukkaita, mutta Ville pysyi pystyssä ja minä kyydissä - joten paljoa paremmin ei olisi voinut mennä !

Tänään mentiin Miljan kanssa jo kahden aikoihin tallille. Otettiin muutamat poseerauskuvat Ristosta ja Villestä. Ratsastettiin tietysti molemmat hummat. Itse menin rennosti maneesissa - taivuttelua ympyrällä ravissa ja käynnissä. Ville alkuunsa oli hieman levoton päästää, mutta parani kovasti loppua kohti. Villen ratsastettavuus on parantunut pikkuhiljaa, tahti ja tasaisuus alkaa pikkuhiljaa löytymään. Mitään törkeyksiä ei Villeltä vielä vaadita, vaan kehitetään kuntoa ja harjoitellaan ratsun alkeita. Kiire meillä ei ole mihinkään, joten ei sitä todellakaan pidetä.

Ville osaa poseerata niin kivasti, joten ruunasta saa aika kivoja kuvia. Tosin seisominen ei tänään kauhean miellyttävää ollut ja Ville olisi paljon mielummin mennyt römpimään lumihankeen etsimään sen alta ruokaa. Villen karva on parantunut mielestäni huomattavasti, vaikka tummempia läikkiä (kuvissakin näkyy) on vielä. Hiljaa hyvä tulee. 

Loppu kevennykseksi; osaa Ville silti olla epäedustavakin..

Niin rakas jo nyt

Miten ihmeessä jostakin voi tulla näin lyhyessä ajassa näin tärkeä osa elämää?

Ville on ollut meillä nyt viikon, seitsemän päivää. Niin vähän, mutta jo niin paljon, Tästä heposesta on tullut jo esille monta piirrettä. Jotkut ihania - jotkut eivät niin ihania. Ville on piristynyt omaan silmääni paljon ja näyttää nauttivan elämästään. Kuitenkin kaikinpuolin ruuna vaikuttaa siltä että jos mitään suurta ja mullistavaa ei tapahdu jää tämä ihanainen meille.

Keskiviikkona ratsastin Villen ekaa kertaa "kunnolla", torstaina menimme ensimmäiselle yhteiselle tunnillemme. Eihän Villellä vielä heikohkon kunnon ja osaamattomuuden vuoksi voi tehdä samoja juttuja kuin muut, mutta oon enemmän kuin tyytyväinen tähän ihanuuteen. Menin koko torstain tunnin hyvin kevyellä, lähes olemattomalla tuntumalla. Hain tasaista ja rentoa tahtia. Joka loppujen lopuksi löytyi suht kivasti. Ville myötäsi hyvin, eikä kulkenut kuin ajoittain pää pilvissä. Väisteltiin hieman pohjetta ja tehtiin laukannostoja - ja hanatettiin pitkä sivu ilman tuntumaa laukkaa. Tyytyväisempi on Vilperiin voisi olla, se on niin hieno, yritteliäs ja kiltti ! 

Tänään, perjantaina käytiin Villen kanssa Miljan ja Risto seuranamme kävelymaastossa. Pakko sanoa että hieman ensin jännitti miten Viltsu käyttäytyy, mutta eihän tätä herraa hämmentänyt mitään. Nätisti kävely koko matkan löysälläkin ohjalla. Huomenna, lauantaina mulla on vielä Villen liikutus- ja hoitopäivä. Ensi viikosta ei vielä tiedä.